Perustietoa peruukeista

Huom.

Transsukupuolisuusdiagnoosin saaneen on mahdollista saada maksusitoumus peruukin hankintaan samoin perustein kuin esim. syöpää tai alopeciaa sairastavien. Maksusitoumusta tulee pyytää transtutkimusyksiköstä tai omasta terveyskeskuksesta oheisten ohjeiden mukaisesti.

http://www.alopecialiitto.fi/alopecia/peruukit/maksusitoumus.html

Perusjako peruukeissa on luonnonhius ja keinokuitu. Luonnonhius on kalliimpi kuin vastaava keinokuitu. Luonnonhius kestää föönaamista ja muuta muotoilua lämmöllä, keinokuitu yleensä ei.

Keinokuituperuukit ovat usein luonnottoman tuuheita. Ne pitäisi ohentaa ennen käyttöönottoa. Keinokuituperuukin kampaamisessa on omat niksinsä. Hiukset kaartuvat sille puolelle, jolta niitä kammataan. Esim. polkkatukka vaatii hiusten kampaamista sisäpuolelta käsin. Kampaamisessa tulisi käyttää tarkoitukseen sopivaa harjaa. Keinokuituperuukin harjat ovat erilaisia kuin luonnonhiusperuukkien harjat. Tiheää kampaa ei pidä käyttää kuin korkeintaan hätätapauksessa, sillä kampa repii helposti hiuksia irti pohjasta.

Takut on syytä selvittää maltilla, muuten hiuksia lähtee runsaasti ja peruukki kuluu nopeasti. Kampaus jokaisen käytön välillä vähentää takkuja.

Peruukki pitäisi leikata käyttäjälleen sopivaksi. Otsatukka pitäisi lyhentää, jos peruukissa on sellainen. Peruukkiliikkeessä ensimmäinen leikkaus kuuluu tavallisesti peruukin hintaan. Toki peruukin voi leikkauttaa jälkikäteenkin. Silloin on hyvä etsiä kampaaja, jolla on kokemusta nimenomaan peruukkien leikkaamisesta.

Luonnonhiusperuukin voi värjätä alkuperäistä väriä tummemmaksi. Myös raitojen lisääminen onnistuu osaavissa käsissä.

Varsinkin kesällä peruukki lisää hikoilua. Keinokuitu hiostaa yleensä luonnonhiusta enemmän. Hiusten määrä ja pituus sekä peruukkipohjan laatu vaikuttavat nekin asiaan.

Peruukkien pohjissa on merkittäviä laatueroja. Halvoissa peruukeissa on erilainen pohja kuin kalliimmissa.

Suurin ero peruukkien välillä on siinä, miten hiukset on kiinnitetty pohjaan. Halvassa peruukissa ne on kiinnitetty nippuina usein jopa liimaamalla. Tosi halpa peruukki ei kestä pesua, kun liimaus irtoaa. Nipussa kiinnitetyt hiukset voi kammata vain yhteen suuntaan. Halvassa peruukissa ei näy minkäänlaista hiuspohjaa tai jakausta. Hiukset ikään kuin leviävät yhdestä pisteestä.

Paremmissa peruukeissa hiukset on kiinnitetty ainakin osittain yksitellen. Tätä kuvaava termi on esim. monofilament. Se mahdollistaa erilaiset kampaukset samalle peruukille. Laatuperuukeissa hiukset on yleensä kiinnitetty käsin solmimalla. Peruukin kuluessa hiuksia voidaan lisätä jälkikäteen.

Luonnonhiusperuukin voi tavallisesti pestä shampoilla ja muilla hiustenpesuaineilla. Keinokuituisenkin voi pestä shampoolla. Tarkoitukseen on olemassa myös erityisiä peruukinpesuaineita. Keinokuituisen peruukin viimeiseen huuhteluveteen pitää lisätä pyykinhuuhteluainetta tai jotain muuta tarkoitukseen sopivaa sähköisyyden poistoaineitta. Sitä voi tarvittaessa hieroa käsin myös kuivaan peruukkiin. Yleensä neuvotaan, että peruukki kammataan vasta kun se on kuivunut.

Osa peruukeista pitää pestä tukkiin (keinopää) kiinnitettyinä. Kiinnitys tapahtuu tarkoitukseen sopivilla neuloilla. Muut peruukit voi tavallisesti pestä käsin runsaassa vedessä. Jokaisen peruukin mukana pitäisi tulla pesuohjeet.

Peruukki tulisi säilyttää tukilla. Laatikkoon tai kassiin tungettuna pohja voi vahingoittua ja hiusten kampaaminen toivotulla tavalla voi olla vaikeata. Jos kuitenkin muovikassi on ainut vaihtoehto, peruukin sisälle on hyvä laittaa paperia, ettei peruukin pohjaan painu vekkejä. Halpistukin saa talouspaperirullasta tai laittamalla WC-paperirullan ison limupullon nokkaan. Peruukkia kuivatessa paperirullan voi laittaa muovipussin sisälle.

Käyttötarkoituksesta riippuen halpa alle 50 euron peruukki voi olla parempi kuin kallis parin tonnin peruukki. Parasta on, jos peruukkia pääsee kokeilemaan tai ainakin näkee sen luonnossa ennen ostamista.

(Tämä artikkeli perustuu alun perin Puuterin foorumille kirjoitettuun viestiin)