From PuuteriWiki

Puuteri: MtFHormonihoitoLabrat

Transnaisten hormonihoidon laboratorioseuranta

Transnaisten hormonihoitoa seurataan usein laboratoriokokein. Tämä artikkeli yrittää tiivistää eri hoitotahojen käyttämiä laboratoriokokeita, niiden tarpeellisuutta ja syitä. Labratestit, joita otetaan vaihtelevat lääkäristä toiseen.

Riskejä jotka vaativat erityisseurantaa ovat muunmuassa ylipaino, diabetes, verenpaineongelmat, veren hyytymistekijöiden muutokset, maksa- tai munuaisongelmat. Sairastettu syöpä, laskimotukos, veritulppa jne ovat myös riskitekijöitä. Lisäksi tupakointi, liiallinen alkoholinkäyttö sekä korkea ikä voivat lisätä riskejä.

Tämä koskee terveitä ihmisiä, jos sinulla on ollut tai on edelleen vakava sairaus niin se voi vaatia erikoisseurantaa. Terveenkin on aina parempi olla lääkärin seurannassa, mutta todellisuus ei aina ole niin ruusuinen.

Suomessa naistenklinikat tekevät ennen hormonihoidon aloittamista laajat verikokeet ja seuratessa niitä suppeampia verikokeita. Artikkeli esittää ensin eri tahojen suosituksia labrakokeiksi ja sitten pyrkii muodostamaan niistä yhteenvedon.

Sukupuoli-identiteetin häiriöiden hoitosuositus

Ennen hoidon aloitusta suoritetaan laboratoriotutkimukset: perusverenkuva, maksan ja munuaisten toimintakokeet, paastoverensokeri ja harkinnan mukaan karyotyyppi. Hormonimääritykset tehdään anamneesin mukaan: TSH ja prolaktiini, mahdollisesti LH ja FSH, sekä testosteroni, estradioli ja SHBG-määritykset. Lipidimääritykset tehdään ennen testosteronihoidon aloitusta. Tutkimuksiin sisältyy mahdollisesti kuvantamistutkimuksia (esim. munasarjojen UÄ-tutkimus).

Seurannassa minimivaatimuksena on vuosittainen lääkärintarkastus, joka sisältää seuraavaa: kliininen tutkimus, painon ja verenpaineen mittaus, rintojen palpaatio (estrogeenihoito), vatsan (maksa) ja pikkulantion palpaatio. Mammografiaseulonta suoritetaan tavanomaisten kunnallisten seulontasäännösten mukaan, tai jos rintojen palpaatiossa on poikkeavaa. Laboratoriotutkimuksina seurataan: Hb, maksan toimintakokeet (1-3 vuoden välien), prolaktiini (estrogeenihoidon ensimmäisten vuosien aikana 1-2 vuoden välein), paastoverensokeri, lipidit (testosteronihoidon aikana, muutaman vuoden välein, lähtötilanteesta riippuen).

Pharmaca Fennica

Endocrine Therapy for Transgender Adults in British Columbia: Suggested Guidelines

Baseline (before starting feminizing endocrine therapy)

week after starting/changing dose of spironolactone

1 month after starting/changing dose of estrogen

3 months after starting estrogen

6 months after starting estrogen and every 6 months thereafter if dose is stable

Naistenklinikan ohjeet eräälle post-op naiselle jälkiseurannasta

Vuosittaiset kliiniset tutkimukset, jolloin verenpaine- ja painokontrolli, rintojen palpaatio, mammografia harkinnan mukaan. Verikokeiden osalta vuosittain pieni verenkuva, ASAT, ALAT 1-3 vuoden välein, prolaktiini 1-2 vuoden välein. Paastoverensokeri, insuliini, tarvittaessa myös lipidit, PSA.

(ASAT ja ALAT ovat maksakokeita)

Testosteronin mittaus

Testosteronia voidaan mitata kahdella eri verikokeella kokonaistestosteronilla (S-Testo) ja vapaan testosteronin määrällä (S-TestoVL) ja näiden tuloksia ei pidä sotkea keskenään.

Naistenklinikan politiikkana on yleensä mitata testot hormonihoidon alussa (lähinnä hormonaalisten poikkeamien havaitsemiseksi), mutta ei mitata niitä hoidon aikana. Teston mittauksesta on hyötyä hoidon aikana lähinnä jos ollaan epävarmoja antiandrogeenihoidon toimivuudesta, tai on itse utelias.

Estrogeenitasojen mittaus

Estrogeenitasojen mittauksella tarkoitetaan yleensä seerumin estradiolitason mittausta. Naistenklinikka tekee yleensä tämänkin hoidon alussa, mutta ei seurannan aikana. Koe on erityisen turha sublinguaalisen estradiolin käyttäjillä, koska estradiolin pitoisuus heittelee seerumissa voimakkaasti ja tulos riippuu lähinnä siitä miten kauan on viimeisestä pilleristä. Lisäksi ei ole tieteellistä tutkimusta mikä estradiolipitoisuus veressä on feminisaation kannalta optimaalinen.

Yhteenveto

Tärkeintä ovat terveet elämäntavat ja riskien vähentäminen. Labrakokeet eivät suojaa riskeiltä, korkeintaan antavat ennakkovaroitusta ongelmista. Jos labrakokeissa tulee esiin ongelmia niin lääkärien neuvo on yleensä vähentää hormoneja, joten on ensiarvoisen tärkeää ennaltaehkäistä ongelmien syntyä.

Tyypillinen seurantaväli arvoille on kerran 6kk:ssa alussa ja vuoden välein myöhemmin.

Maksa-arvojen seuranta voi suojata harvinaisilta riskeiltä. Erityisen tärkeää se on Androcuria syödessä, koska sillä on harvinaisia vakavia maksahaittoja.

Paastoverensokeri ja rasva-arvot voi olla hyvä tarkistaa, mutta naistenklinikkakaan ei tarkista niitä aina.

Prolaktiinin kohoaminen on yleisin ongelma verikokeissa. Kuitenkaan kohonnut prolaktiini ei aiheuta sinällään ongelmia valtaosalle potilaista ja prolaktiiniin yleensä puututaan vain jos se aiheuttaa muita haitallisia oireita. Sekä Androcur että estrogeenit nostavat prolaktiinia. Koska kohonnut prolaktiini ei yleensä vaadi hoitoa voi sen seurannan mielekkyydestä olla montaa mieltä.

Spironolaktonin kanssa munuaistoiminnan ja kaliumin seuraaminen voi olla aiheellista. Tärkeintä on kuitenkin välttää liika-kaliumia ruokavaliossa.

Retrieved from http://wiki.puuteri.org//Puuteri/MtFHormonihoitoLabrat
Page last modified on 11.10.2009 09:24