Tällä sivulla kerrotaan yleisesti Suomen julkisen terveydenhuollon toteuttamien transtutkimusten sisällöstä.

Transsukupuolisten hoidosta Suomessa

Transasetuksen mukaisten tutkimusten tarkoituksena on selvittää, kärsiikö tutkittava hoitoa vaativasta sukupuoliristiriidasta? tai mahdollisesti jostakin muusta. Samalla arvioidaan tutkittavan voimavaroja käydä läpi mahdollinen korjausprosessi?.

Tutkimuksiin hakeutuva tarvitsee lähetteen miltä tahansa lääkäriltä. Suomi on jaettu alueellisesti kahteen osaan siten, että eteläisemmän osan tutkittavat ohjataan HUS:in transtyöryhmään ja muut Tampereelle Transpoliklinikalle. Lähetettä hakeva tutkittava tulee ohjata jompaan kumpaan tutkimusyksikköön eikä esim. mielenterveystoimistoon.

Lähetteen saatuaan tutkimusyksikkö varaa ajan ensikäyntiä varten. Aikaa voi joutua odottamaan useita kuukausia. Jos tutkimusyksiköstä ei kuulu mitään useiden viikkojen aikana, on hyvä varmistaa, että lähete on lähtenyt ja saapunut perille. Tutkimusyksikköjen yhteystiedot löytyvät näiden linkkien takaa:

Tutkimuskäytännöt HUS:ssa

Ensikäynnillä tutkiva lääkäri tai tutkimusryhmään kuuluva sairaanhoitaja haastattelee ja kerää perustietoja tutkittavasta. Ensikäyntiä seuraa joukko tutkimuskäyntejä muutaman viikon välein. HUS:ssa tutkittava tapaa pääosin omahoitajaa? ja muutaman kerran myös tutkivan lääkärin, joka tekee tutkittavalle muutaman yksinkertaisen testin mm. sen kartoittamiseksi, voisiko jokin mielenterveysongelma selittää ristiriidan.

Yksi tutkimuskäynti on varattu ns. omaistapaamiseen, johon tutkittava voi tuoda haluamiaan läheisiä, kuten esim. vanhemmat tai puolison.

Tutkimusten loppupuolella tutkittava ohjataan usean tunnin psykologisiin testeihin.

Tutkimuskäytännöt TAYS:ssa

Seuraavassa kappaleessa on yleiskuvaus TAYS:n transtutkimuksista niiden perusmuodossa. Tutkimukset (ja hoidot) toteutetaan yksilöllisesti ja poikkemia allakuvatusta voi esiintyä.

Tutkimusvaiheessa ensimmäisenä on vuorossa sairaanhoitajakäynti, toisena sosiaalityöntekijäkäynti, seuraavaksi kaksi psykiatrikäyntiä ja yksi psykologikäynti. Tutkittavan niin halutessa voidaan viimeisellä tutkimuskerralla järjestää omaistapaaminen.

Sairaanhoitajan käynnillä tehdään lähinnä alustavaa haastattelua ja kartoitetaan tutkittavan henkilöhistoriaa ja yleistilannetta. Sosiaalityöntekijäkäynnillä mm. kartoitetaan nykyistä elämäntilannetta ja tehdään tähän liittyviä testejä (mm. Audit-päihteidenkäyttötesti ja LSS-elämäntilannetesti). Psykiatrikäynneillä tavataan hoitavaa lääkäriä ja tehdään vapaamuotoista sekä strukturoitua psykiatrista haastattelua ja testejä (mm. SCID-2 -persoonallisuuskysely, SCL-90 -oirekysely, ja BDI-masennuskysely). Psykologin käynti koostuu haastattelusta ja psykologisista testeistä (mm. MMPI-1-persoonallisuustesti, Rorschach-"musteläiskätesti", WZT-piirtotesti ja Rotter-lauseentäydennystesti). Osan testeistä saa tutkimuksista mukaan 'kotiläksyksi' ja ne palautetaan täytettynä seuraavalla käynnillä.

Tutkimusvaihetta seuraa ensimmäinen hoitoneuvottelu, johon osallistuu tutkittavan ohella hoitava lääkäri ja sairaanhoitaja. Tässä hoitoneuvottelussa tarkastellaan tutkimusten kulkua sekä tulevia hoitoja ja asetetaan diagnoosi, ellei tutkimuksissa ole löytynyt esteitä sukupuolen korjaukselle. Tällä käynnillä (tai välittömästi sen jälkeen) kirjoitetaan myös lähetteet tutkittavan haluamiin hoitoihin – tässä vaiheessa yleensä hormonipoliklinikalle, foniatrille ja laserepilaatioon. Lääkärintodistus nimenmuutosta varten annetaan myös yleensä tässä vaiheessa, vaikkakin se on joissain yksittäistapauksissa ollut mahdollista saada aikaisemminkin.

Tutkimusvaiheen käynnit ovat noin 4–8 viikon välein.

Tutkimuskäytännöistä

Transsukupuolisuuden diagnosoinnissa käytetään ns. erotusdiagnostiikkaa. Sen tarkoituksena on mm. psykiatrisen konsultaation ja testien avulla tunnistaa sellaiset (esim. psykiatriset tai elämäntilanteeseen liittyvät) seikat, jotka voivat muodostaa esteen onnistuneelle hoidolle tai olla viite jostain muusta psykiatrisesta tilasta, joka voisi mahdollisesti oireilla transsukupuolisuuden tapaan ja jonka hoitamiseen transhoidot eivät täten sovi.

Tutkimuksissa toteutettavilla psykologisilla testeillä mitataan mm. tutkittavan persoonallisuutta ja soveltuvuutta. Psykologisten tutkimusten tarkoituksena on ensisijaisesti arvioida, miten tutkittava selviytyy mahdollisesta korjausprosessista.

Tutkimuskäytännöt ja tutkimusten kulku voivat vaihdella tapauskohtaisesti. Tutkimukset eivät aina johda suoraviivaisesti diagnoosiin. Osa lähetteen hakeneista jää saapumatta tutkimuksiin tai keskeyttää ne. Moni palaa myöhemmin uudelleen tutkittavaksi hakemalla uuden lähetteen. Jos tutkimuksissa ilmenee, että tutkittava on siinä määrin masentunut, että se haittaa korjausprosessista selviytymistä tai tutkittavalla on jokin vakava mielenterveyden ongelma, se pyritään selvittämään tai hoitamaan ennen korjaushoitojen aloittamista. Tutkittavan epävarmuus voi johtaa tutkimusten keskeyttämiseen määräajaksi.

Useimmat tosimielessä tutkimukseen hakeutuneet saavat ennen pitkää diagnoosin, vaikka sen saaminen voikin kestää selvästi kauemmin kuin hoitosuosituksen mukaiset 6 kk.

Transasetuksen mukaan tutkimusten lopussa pitäisi tutkivan yksikön laatia yhdessä tutkittavan kanssa kirjallinen hoitosuunnitelma. Käytännössä tutkittava ei saa kirjallista suunnitelmaa, vaikka hän kanssaan kyllä keskustellaan hoidoista?. Tutkiva yksikkö myös koordinoi mahdollisia hoitoja ja kirjoittaa niitä varten tarvittavat lähetteet.

Tutkittavan oletetaan viimeistään tutkimusvaiheen päätyttyä ja diagnoosin asettamisen jälkeen aloittavan RLT:n (tosielämänkokeen).

Transsukupuolisuus diagnoosin sijaan on mahdollista saada myös väljempi Transgender-diagnoosi. Jälkimmäisen huono puoli on siinä, ettei se turvaa samalla tavalla hoitojen saamista kuin transsukupuolisuusdiagnoosi.